Eilen keskustelimme adoptioneuvonnassa vanhemmuudesta: millaisena me olemme kokeneet omien vanhempiemme vanhemmuuden; mitä heidän vanhemmudesta haluaisimme ehdottomasti siirtää omaan vanhemmuuteemme; mitä jättää pois; mitä kuvittelemme vanhemmuuden olevan; onko meillä niitä ominaisuuksia, mitä vanhemmuus teorian mukaan on.

Keskusteltiin siitä, millainen lapsuus meillä oli. Keskusteltiin meidän ja vanhempiemme välisistä suhteista.

Keskusteltiin siitä, mitkä ovat meidän motivaatiomme adoptioon: haluammeko auttaa lasta? haluammeko auttaa yhteisöä? haluammeko lapsen lapseksi? haluammeko itsellemme lapsen? vai mitä?

Keskusteltiin siitä, miten paljon puhumme tästä asiasta perheemme ulkopuolisille ihmisille.

Keskusteltiin joulusta: miltä tuntuu joulu ilman lasta, millaista olisi jos olisi lapsi, miten suhtaudumme joulukorteiksi saatuihin lasten kuviin, miten vietämme tämä joulun ja mitä ajatuksia se viettotapa herättää.

Keskustelimme siitä, että missä vaiheessa meidän surutyömme biologisen lapsen "menettämisestä" on. Keskustelimme tulevasta hoidosta. Mahdollisesta raskaudesta.

Keskustelimme siitä, miksi olemme päätyneet kansainväliseen adoptioon - että miksi ei kotimainen.

Keskustelimme tukiperhe ja sijaisperhetoiminnasta.

Kaksi tuntia puhua päpätimme ja olo on NIIN HYVÄ!!