Nyt on ensimmäinen adoptioneuvonnan tapaaminen ohitettu ja mieli on K-E-V-Y-T ja onnellinen!!!

Sosiaalitädit tuntuivat oikein kivoilta!! Heille oli todella helppo puhua ja he olivat kyllä asialle totaalisen omistautuneita!

Kävimme läpi meidän suhteen historiaa: milloin tutustuitte, milloin aloitte seurustelemaan, millon aloitte yökyläillä toistenne luona, muutitte yhteen, mitä vanhemmat oli mieltä, milloin menitte kihloihin, milloin menitte naimisiin, milloin jätitte ehkäisyn pois, riitelettekö paljon, miten tuette toisianne kriisin aikana, miten puhdistatte ilmaa jne... ihan parisuhteen perussettiä.

Kävimme läpi meidän lapsettomuuskriisiämme: milloin aloitettiin lapsen yrittäminen, milloin otettiin lääkäriin yhteyttä, mitä diagnooseja olemme saaneet, mitä hoitoja on yritetty, mitä on vielä edessä sillä saralla, miten pettymykset on käsitelty, miten suru purkautuu, miltä hoitojaksot ovat tuntuneet, mitä tukea meille on tarjottu ja mitä olemme käyttäneet jne... ihan hoitohistorian perussettiä.

Kartoitettiin sitä, milloin olemme ottaneet adoption puheeksi, milloin sitä on mietitty oikeana vaihtoehtona, miten sitä on käsitelty, mitä siitä on puhuttu, miten suhtaudumme adoptioon, mitä olemme ottaneet selvää adoptiosta, miten paljon olemme "pyörineet" adoptioporukoissa, olemmeko joissain ryhmissä tai yhteisöissä tai järjestöissä mukana, tiedämmekö jonkun adoptioprosessin kulusta, mitä tiedämme tästä adoptioneuvonnasta ja kotiselvityksestä, kuinka tarkkaan tiedämme adoptioprosessin kulusta jne... ihan perus adoptiosettiä.

Keskusteltiin alustavasti siitä, millaiset tukiverkostot meillä on. Ovatko ystävät, perhe, suku, tuttavat, työyhteistöt yms tietoisia tilanteestamme ja minkälaista tukea heiltä saamme. Tätä asiaa käydään paljon tarkemmin läpi tulevaisuudessa.

Tädit kertoivat meille adoptioneuvonnan rungon sekä kotiselvityksen sisällön ja merkityksen. He kertoivat, mitä tulevaisuus pitää sisällään: 4 tapaamiskertaa, yksi kotikäynti (en muista onko se yksi noista neljästä, vai onko se noiden neljän päälle), "kotitehtäviä", pohdintaa, analysointia, "mörköjen" kartoitusta ja kelaamista, raportin laadintaa. Aikaa tähän on varattava minimissään 6kk ja maksimissaan tähän menisi 12kk. Mutta siihen pyritään, että 6kk on riittävä, mutta jos jommalla kummalla osapuolella on tunne siitä tarpeesta, että pitäisi tavata pidemmällä aikajaksolla useamman kerran, niin sekin on mahdollista.

Sillä, että olemme vielä viimeisessä hoitojonossa, ei ole väliä, sillä mikäli se hoitokerta tuottaa tuloksena biologisen lapsen, niin voimme kaikki sitten suhtauta tähän adoptioneuvontaan siten, että se on ollut silkkaa sosiaalitoimen tukea ja terapiaa lapsettomuuskriisimme käsittelyyn, sillä neuvonta sopii erittäin hyvin terapiaksi, jota meille ei ole vielä yksikään taho tarjonnut. Ja mikäli hoito ei tuo tulosta, niin sitten sosiaalitädit laativat kotiselvityksen raportin, joka lähetetään hakupaperina eteenpäin.

Ja mikäli meistä alkaa tuntumaan siltä, että emme enää jaksa viimeistä hoitojaksoa, niin se voidaan keskeyttää, jos itse haluamme. Se, että jompikumpi prosessi keskeytyy, ei ole haitaksi mihinkään, sillä kaikki mitä nyt tehdään, on meidän hyödyksi ja eduksi ja sosiaalitoimen palvelu, johon meillä on kuntalaisina oikeus ihan vain vaikka tämän lapsettomuuskriisimme takia.

Tulevilla tapaamiskerroilla on sitten jokaisella jokin aihe, johon paneudutaan tarkemmin. Tämä ensimmäinen kerta oli enemmänkin tällainen informatiivinen ja tutustumistapaaminen, jossa kartoitettiin meidän tilannetta ja kerrottiin, miten homma etenee. Mutta samalla tämä oli erittäin antoisa ensimmäinen adoptioneuvonnan kerta.

Olemme molemmat erittäin helpottuneita, että asiat nyt etenevät! Olemme onnellisia, että olimme heti alusta asti sosiaalitätien kanssa samalla aaltopituudella, ja olemme onnellisia, että olemme PIENEN kunnan asukkaita, joille adoptioneuvonta järjestetään oman kunnan puitteissa. Täten pystymme etenemään joustavasti ja yksilöllisesti ja perhekeskeisesti ja sosiaalitoimisesti =)

Sen haluan vielä tähän kirjoittaa, että meillä tämä adoptioneuvonta tapahtuu nyt valtaväestöstä poiketen nopeammalla aikataululla, ilman pitkiä jonotusaikoja ja tapaamisvälejä, sillä olemme oman kuntamme sosiaalitoimen asiakkaita. Sosiaalitoimella ei ole tällä hetkellä muita adoptioneuvottavia, joten jonoja ei ole lainkaan. Sosiaalitoimen työntekijät voivat sopia tapaamisaikansa omien kalentereittensa puitteissa, ja me sovimme heidän kalenteriinsa lositavasti näin lyhyellä "varoitusajalla". Mikäli kunta olisi ostanut palvelun PeLa:n kautta, niin jono olisi ollut pitkä ja tapaamiskerrat olisivat olleet "työläitä", sillä olisimme joutuneet matkustamaan tapaamisia varten 250kilometriä suuntaansa. Olemme siis ERITTÄIN KIITOLLISIA siitä, että kunta pystyy itse tarjoamaan tämän palvelun meille.

Sosiaalitoimi ohjaa meitä myös eteenpäin erilaisille valmennuskursseille yms, joihin osallistuminen on suotavaa. Joten emme jää niistäkään paitsi.

Sosiaalitädit sanoivat moneen otteeseen, painottaen, että emme saa verrata tätä omaa prosessiamme nyt kenenkään muun prosessiin, sillä jokainen prosessi on YKSILÖLLINEN ja erot kunnallisen ja PeLa:n käytännöissä ovat erilaiset. Adoptioneuvonnan runko on jokaisella sama ja jokaisesta laaditaan saman kaavan mukainen raportti eteenpäin lähetettäväksi. Mutta jokainen prosessi muotoutuu tapauskohtaisesti, eikä ole mitään järkeä vertailla niitä keskenään.

Kokemuksia ja ajatuksia voi hyvinkin vaihdella, mutta siihen kuoppaan ei saa langeta, että vertailee prosessiaan toisten prosesseihin esim siten että "teillä tehdään väärin, kun meillä tehtiin näin ja noin ja niin", eikä siten että "PeLa ei tee niin eikä näin eikä noin vaan niin näin ja noin, ja se on ainut oikea tapa" - sillä kuntatasolla puitteet ovat erit.Tämä on kuulemma MEIDÄN prosessi ja MEIDÄN tapamme edetä prosessissa - ja kunta tukee MEITÄ juuri niin kuin se tukee.

Mutta siis, nyt on hyvä mieli ja kevyt olo ja mieli avoin ihan kaikelle.