Lasta olemme yrittäneet marraskuulta 2004. Hoitoja on tehty kolme inseminaatiota ja yksi IVF/ICSI, mutta tietysti tuloksetta.Vasta viimeisessä koeputkihoidossa saimme diagnoosin: hedelmöittymishäiriö. Solumme eivät tykkää toisistaan. Silloin kuulimme ne paljon pelätyt sanat: "Ette tule koskaan saamaan biologisia lapsia omin avuin!"

Diagnoosin saimme kesäkuussa 2007, johon asti KAIKKI ON OLLUT HIENOSTI!! Kuin teoriakirjasta! Mutta KAIKKI ei riitä =P jos solut ei tykkää toisistaan.

Kesäkuussa päätimme, että vielä yksi hoito kokeillaan, sitten lopetetaan rääkkäys. Seuraava hoito tosin saadaan vasta vuoden 2008 puolella, heti alkuvuodesta? keväällä? vai vasta myöhemmin? Sitä ei kukaan osaa juuri nyt sanoa, kun hoitohenkilökunnan työtaistelu-uhka sotkee kuvioita.

Adoptio on ollut aina meille vaihtoehto. Ja mitä pidemmälle kriisimme etenee, sitä paremmalta vaihtoehdolta se on alkanut tuntumaa.

Elokuun eka päivä päätin soittaa Interpedialle ja kysellä, miten asia etenee ja menee ja sujuu ja kaikkee. He pyysivät ottamaan yhteyttä oman kunnan sosiaalitoimeen. Kyselin Interpediasta myös sitä, että miten hoidot vaikuttaa adoption aloittamiseen. Sieltä vastattiin, että siinä vaiheessa kun rekisteröidytään adoptiohakijaksi, ei enää saa olla hoidoissa, mutta kotiselvityksen jonotuksen ja teon aikana vielä voi olla, jos kotiselvityksen tekijälle asia sopii.

Soittelin sitten kuntamme sosiaalitoimeen, jotta saisimme selvyyden siitä, kuka kotiselvityksen tekee. Sosiaalitäti lupasi tutkia asiaa, ja 9.8.07 hän soitti, että "Me teemme sen yhdessä naapurikaupungin perheneuvolan kanssa. Voitaisiinko aloittaa puolentoista viikon päästä?"

HUI!! Olipa nopeaa toimintaa! Kyselin kovasti, että "entäs meidän viimeinen hoitomme?" sossu sano, että ei väliä, että kotiselvitys voidaan tehdä pois alta hoidon aikana. Me emme mieheni kanssa kuitenkaan suostuneet siihen... sillä meitä vaivasi se, että "viemme kahden viranomaisen aikaa ja kahdesta prosessista jonopaikan" Sillä jos Pelastakaa Lapset Ry olisi ollut kotiselvityksen tekijä, niin olisimme joutuneet jonottamaan siihenkin varmasti sen puoli vuotta. Ja kotiselvityksen tekeminen olisi kestänyt noin vuoden... Joten koko ton pitkän ajan kanssa olisimme voineet päällekkäin käydä yrittämässä vielä viimeisen hoidon... Mutta kun kotiselvityksen tekeekin oma kunta, niin asia etenee NOPEAMPAA.

Päätimme, että emme vielä aloita. Tilasimme kuitenkin Interpedialta adoptiotietopaketin ja tutustuimme intensiivisesti siihen.

Asia kuitenkin vaivasi päivittäin... Ja varsinkin ovulaatioa ja kuukautisaikaan vielä enemmän...

20.10.07 meillä meni sitten hermo! Ajatukset pyörivät taukoamatta adoption ympärillä! Lapsettomuuden ympärillä! Hoitojonojen ympärillä!

22.10.07 otimme jälleen yhteyttä sosiaalitoimeen ja otimme jälleen puheeksi sen, että "mitä jos aloittaisimmekin jo nyt? mikä on viranomaisten suhtautuminen siihen, että olemme kahdessa prosessissa yhtäaikaa? paljonko teidän työstänne on turhaa, jos adoptioprosessi keskeytyy mahdollisen viimeisen hoidon myötä? paljonko joudutte tekemään turhaa työtä, jos me raskaudummekin viimeisellä yrittämällä?" sosiaalitoimi VANNOTTI, että mikään mitä lapsettomuutemme eteen tehdään, EI OLE TURHAA! me emme kuulemma vie toisten jonopaikkaa! me emme vie muilta sosiaalitoimen asiakkailta paikkaa eikä aikaa - sillä sosiaalitoimen tehtävä on AUTTAA KAIKKIA jotka apua tarvitsevat! KAIKKI ovat oikeutettuja heidän apuunsa! Ja he ovat enemmän kuin mielellään auttamassa juuri meitä, juuri adoptiossa.

Niinpä 29.10.07 sovimme sosiaalitoimen kanssa, että adoptioprosessin ensimmäin käytännön vaihe aloitetaan 13.11.2007. Tapaamme sosiaalitätien kanssa ja kartoitamme tilanteen ja suunnittelemme tulevan aikataulun.

Hartioilta tipahti ainakin kymmenen kiloa huolta ja murhetta!! Nyt opettelemme siihen ajatukseen, että meidän EI tarvitse tuntea huonoa omaatuntoa siitä, että olemme nyt kahdessa prosessissa päällekäin. Emme ole ainoita, emmekä tee mitään väärää!! Interpediankin mielipide on se, että kotiselvityksen aikana voi vielä hoitoja kokeilla. Olemme siis oikeutettuja molempiin prosesseihin! (ajatukset eivät vielä ihan ole myöntymistasolla, mutta jo selvästi paremmalla tolalla, kuin kesällä. pitäisi oppia olemaan epäitsekäs, ja kulkea niitä polkuja pitkin, joita eteemme aukeaa - ja joita olemme oikeutettu kulkemaan)

Adoptioneuvonta siis alkaa marraskuussa ja jännitys on SUURI!! mitä kaikkea prosessi tuokaan tullessaan!? Tuoko prosessi VIHDOINKIN syliimme täytettä??